KIsakausi käyntiin

Vuoden kisakausi käynnistyi 9.4. 1-tasolla Artukaisista. Marika Leskinen oli rakentanut nuorillekin hevosille sopivan radan, arvostelulla A.0.0. Radat ilman toisia vaiheita ja uusintoja ovat mielestäni pikkukisoihin sopivimpia. Sujuvat kisajärjestelyt ja ilmakin suosi. Puhdas rata.

Kuva: Annika Mäki


Seuraavalla viikolla oli vuorossa harjoituskilpailut Alvan tallilla. Siellä en ollut käynytkään sitten 90-luvun. Hieman suurennettua verryttelyaluetta lukuun ottamatta kaikki oli siellä hyvin pitkälti ennallaan. Toimiva Marikan rakentama rata sopivalla A.1.0 arvostelulla. Puhdas rata.

Myös Merjan tallin 1-tason kisat 22.4. olivat aikamatka menneisyyteen. Sielläkin olin käynyt viimeksi 90-luvulla.  Maneesikisat, joka olikin hyvä ratkaisu, sillä auringonpaisteen lisäksi päivän aikana ehti sataa vettä, lunta ja rakeita. Ponia vähän hämmästytti maneesin ikkunanäkymä kansliaan. Arvostelu 367.1 teki hyppäämisestä rankkaa, mutta isolaukkaisella aika riitti voittoon ilman, että aikaa tarvitsi yrittää ratsastaa.

23.4. vuorossa olivat 1-tason kisat Alvan tallilla. Ratapiirros oli onneksi sama kuin viikkoa aiemmin. Helpotti huomattavasti kisareissua, joka tehtiin ponin kanssa kahdestaan. Ei haitannut, vaikken päässyt kävelemään rataa. Yhden pudotuksen rataan olimme tyytyväisiä.

Kuva: Henni-Leena Helenius

Estevalmennuksessa pitkästä aikaa

Tällä viikolla, kun tiet olivat sulaneet siihen kuntoon, että pienempi tehoisellakin vetoautolla pystyi taas ponia vetämään - oli mahdollisuus osallistua Anna Kärkkäisen estevalmennukseen. Omista edellisistä estevalmennuksista (Tom Gordin, Mia Lindgren, Juhani Eho, Tiina Loisa ja Pekka Larsen) 80-luvulla olikin ehtinyt hujahtaa jo runsaasti aikaa. Kokonaan uutta valmennuksessa oli korvanapin käyttö.

Ponilla on iso ja vielä raaka laukka. Laukkaaminen etenkin kontrollissa on sille erityisen rankkaa. Väsähtäessä menee etupainoiseksi. Innostuessaan mielellään kiihdyttää esteelle, jolloin hyppy suuntautuu enemmän esteen läpi kuin yli. Kotona hyppäänkin lähinnä ravista. Laukan kanssa tehdään töitä sileällä ja kuntoa rakennetaan pitkillä maastolenkeillä.

Tiesin etukäteen Annan olevan todella hyvä nuorten hevosten kanssa. Ei siis pelkoa siitä, että eteen laitettaisiin tehtäviä, joihin ei oltaisi valmiita. Valmennuksessa hypättiin ensimmäistä kertaa sarjaa, jossa oli okseri. Ryhmä oli sopiva, eikä meidän muita heikompi kunto ja alempi taso hidastanut muiden menoa.

Juuri hankitussakin satulassa on taas fiksaamista. Takakorkealla, pyöreäkylkisellä ja -vatsaisella kaikki satulat ja ratsastaja ilman satulaakin asettuvat liian eteen. Sain vahvistusta omille ajatuksilleni siitä, miten ja minkä korkuisilla esteillä kannattaa jatkaa. Luottavaisella ponilla, jonka kanssa perustyö on tehty hyvin - on tästä hyvä jatkaa. Seuraavaa valmennusta odotellessa :)